Suomalaisia lähikouluja lakkautetaan jatkuvasti. Kouluista loppuu oppilaat, eikä huonokuntoisten koulurakennusten tilalle ole järkevää rakentaa uusia muutamaa oppilasta varten. Koulujen lakkauttaminen tuntuu olevan monelle kunnalle myös helppo ratkaisu talouden pelastamiseen, vaikka varsinaista näyttöä saavutetuista säästöistä ei ole. Lokaali -tapahtumassa pohdittiin Suvi Pesosen ja Timo Vattulaisen johdolla uusia ratkaisuja, joiden avulla voitaisiin taata valoisampi tulevaisuus kyläkouluille.
Pitkiä matkoja ja heikentyneitä oppimistuloksia
Pesosen ja Vattulaisen mukaan suurimpia kyläkoulujen lopettamisesta aiheutuvista ongelmista on koulumatkojen piteneminen. Lapselle voi kertyä vuodessa jopa 475 koulumatkoihin käytettyä tuntia. Lisäksi on pulaa palveluntuottajista, jotka järjestäisivät koulukyytejä. Ongelmallista on myös se, ettei lapsivaikutuksia ole juuri tutkittu eikä seurantaa tehty.
Koulujen lakkauttamisen seuraukset eivät tunnu kuntia kiinnostavan. Tilastojen mukaan esimerkiksi PISA-tulokset ovat heikentyneet jatkuvasti vuodesta 2006, eli pienkoululisän lakkauttamisen jälkeen. Myös koulupudokkaiden määrän kasvaminen saattaa olla yhteydessä lähikoulujen lakkauttamiseen.
Yhteistyö kuntien kanssa tuntuu kuitenkin ontuvan. Pesonen ja Vattulainen peräänkuuluttavat päättäjiltä ja virkamiehiltä koulutusmyönteisempää asennetta ja valmiutta korjausliikkeisiin, jos huomataan päätöksenteon menneen metsään. Myös kuntien keskinäinen yhteistyö takkuaa. Monella kuntarajan tuntumassa asuvalla saattaa olla tilanne, että kodin ikkunasta näkyy koulu, joka sijaitsee toisen kunnan alueella. Oman kylän koulun loppuessa lapsi joudutaan kuitenkin viemään pitkän matkan päähän oman kunnan kouluun, koska kuntarajat ylittävä yhteistyö ei järjesty.
Monipalvelukeskukset ja digitaalisuus ratkaisun avaimina
Pesonen ja Vattulainen haastoivat Lokaalin osallistujat pohtimaan, mitä asialle voitaisiin tehdä. Esimerkkinä onnistuneesta ja kekseliäästä ratkaisusta he esittelivät Kolin koulun, jossa Vattulainen on aluerehtorina. Kolilla on muun muassa toteutettu onnistuneesti etä- ja verkko-opetusta sekä valinnaisia kursseja yhteistyössä kansalaisopiston kanssa, mille myös muut kyläläiset saavat osallistua.
Koulu toimii palvelukeskuksena, josta löytyy kirjasto, kansalaisopisto, sosiaali- ja terveyspalveluja sekä vanhusten ruokapalvelu. Erilaiset digitaaliset ratkaisut ovat avainasemassa, kun mietitään uudenlaisia tapoja järjestää opetusta lähikouluilla. Myös ”koulu kylän keskuksena” -ajatus on edelleen ajankohtainen, ja monien koulujen yhteydessä toimii monipalvelukeskuksia.
Lokaalin osallistujat tuottivat keskusteluryhmissä erilaisia ideoita koulujen uudistamiseksi, jotta ne voisivat jatkaa toimintaansa tulevaisuudessakin. Vahvimmin nousi esiin eri toimijoiden välinen yhteistyö: kun koulun, kyläyhteisön, kylän toimijoiden sekä kunnan yhteistyö toimii saumattomasti, voidaan saada aikaan kaikkia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja. Moni myös ajatteli, että tulevaisuuden koulu on entistä digitaalisempi ja että avain koulujen säilymiseen on valvotussa etäopetuksessa. Heitettiinpä keskustelussa ilmaan ajatus myös uudenlaisesta kiertokoulusta, jossa lasten sijaan kiertäisikin opettaja.
Yksi pienten lähikoulujen etu suuriin koulukeskittymiin nähden on niiden ketteryys ja mukautuvuus. Niissä voidaan helpommin kokeilla uudenlaisia toimintatapoja ja ratkaisuja. Yksi tulevaisuuden visio voisi olla pilotti-kyläkouluverkko, jossa koulut tekisivät erilaisia kokeiluja, siirtäisivät hyväksi havaitut toimintatavat eteenpäin ja toimisivat tiennäyttäjinä isommille kouluille.
Myös isojen ja pienten koulujen yhteistyöllä voitaisiin saada aikaan toimivia ratkaisuja. Pienistä kouluista voitaisiin esimerkiksi viedä oppilaita isompaan kouluun muutamana päivänä viikossa, jolloin pienten koulujen oppilaat pääsisivät osallistumaan oman ikäluokkansa opetukseen yhdysluokan sijaan. Tämä helpottaisi monen aineen, kuten kielten opetusta.
Kyläkoulujen tulevaisuus riippuu pitkälti siitä, minkälaisella asenteella niihin suhtaudutaan. Kylätoimijoilta kaivataan innostusta ja myönteistä asennetta asioiden kehittämiseen. Lisäksi päättäjien olisi hyvä oppia huomaamaan, etteivät suuret koulukeskittymät ole aina se paras vaihtoehto, vaan kaikkia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja on mahdollista löytää myös muualta.