Blogi I Larissa Nevalainen
Mitä tapahtuu, kun pääkaupunkiseudun kasvatti alkaa kirjoittaa kylistä? Millaisia ennakkokäsityksiä ikänsä metropolialueella asuneella oli kylistä ja maaseudusta? Entä miten käsitys maailmasta muuttuu, kun asioita alkaa tarkastella pääkaupunkiseudun ulkopuolisesta perspektiivistä?
Kylien pienuus yllätti
Kolmen kuukauden pesti Suomen Kylät ry:n viestintäharjoittelijana oli silmiä avaava kokemus, joka poksautti helsinkiläiskuplan raikuen rikki. Kirjoitin harjoitteluni aikana artikkelin jokaisesta maakunnallisesta vuoden kylästä, ja sitä tehdessäni opin yhtä jos toista kylistä ja kylätoiminnasta. Maaseutu ei ole minulle enää pelkkää peltoa, pusikkoa ja ammuvia lehmiä, vaan ymmärrän entistä paremmin myös kaupunkikeskusten ulkopuolista elämäntapaa.
Ensin oli tietysti lähdettävä liikkeelle siitä, mikä ylipäätään on kylä. Siitä kun on pääkaupunkiseutulaisilla usein hieman virheellinen käsitys. Meidän silmissämme monet kaupunkikeskuksetkin saattavat näyttäytyä olemattoman kokoisina kyläpahasina. Näin ollen se, että kaikissa maakunnallisissa vuoden kylissä on asukkaita vain muutamia satoja, oli todellinen yllätys. Sellaiset paikat tuntuvat niin pieniltä, kun sama asukasmäärä löytyy täältä helposti omasta kotikerrostalosta; ja kun Helsinkiäkin on tottunut pitämään maailman mittakaavassa pienenä kaupunkina, tuntuu kylien väkimäärä entistäkin pienemmältä.
Pienten kylien elämänmenokin tuntui kovin verkkaiselta verrattuna omaan elinympäristöön. Tutkiskellessani erään maakunnallisen vuoden kylän viimeaikaisia tekemisiä tulin siihen tulokseen, että kyseisen kylän suurin saavutus viimeisen parin vuoden aikana on muutos kuolleesta kylästä hieman vähemmän kuolleeksi. Toisaalta monissa pienissäkin kylissä vaikuttaa olevan aktiivisia ja innokkaita asukkaita, ja kylillä riittää elämää.
Olisipa Helsingissäkin yhteisöllisyyttä
Kaupungin sykkeessä on myös hankalaa kuvitella elämää ilman lähikauppoja, julkista liikennettä tai vaikkapa kirjastoa. Maaseudulla nämä palvelut eivät kuitenkaan ole itsestäänselvyys, ja on ihailtavaa, miten niin monella kylällä ollaan valmiita tekemään tosissaan töitä palvelujen säilyttämisen eteen. Kaikki ne päättäjille esitetyt kekseliäät ratkaisuehdotukset ja kyläläisten niiden laatimiseen käyttämät tunnit tekevät kyllä todellisen vaikutuksen. Oman asuinalueen kehittäminen tuntuu kiinnostavan kylissä kaupunkeja enemmän.
Kaupunkilaiselle häkellyttävää oli myös monien kylien lämmin yhteishenki ja yhteisöllisyys. Yhdessä vietetään aikaa kyläjuhlissa ja muissa yhteisissä tapahtumissa, ja talkoovoimin tehdään asioita yhteisen hyvinvoinnin ja kylän kehittymisen eteen. Täällä harva edes tervehtii naapureitaan, eikä taloyhtiön pihatalkoisiin saa osallistujia edes herkkutarjoilulla houkuttelemalla. On Helsingissäkin yhteisöllistä kaupunginosatoimintaa, mutta tapahtumien luonne on silti erilainen. Tässä kaupunkilaiset saisivat todella ottaa maaseudusta mallia.
Kylistä kirjoittaminen ja maaseutuelämään tutustuminen toimi myös yleissivistävänä kokemuksena. Ennen tätä pestiä en esimerkiksi tiennyt ollenkaan, miten EU tukee maaseudun kehittämistä tai mitä on Leader-toiminta. Mielestäni jokaiselle pääkaupunkiseutulaiselle tekisi hyvää tarkastella maailmaa välillä sieltä oman kaupunkilaiskuplan ulkopuoleltakin. Elämä on tällä hyvin erilaista kuin suuressa osassa Suomea, eivätkä kaikki täällä toimivat ratkaisut ole hyviä kaikkialla.
Kiitos Suomen Kylät ry mukavasta kesästä viestinnän ja kylien parissa!
Larissa Nevalainen
Viestintäharjoittelija 10.6.-30.8.2019
PS. Jos haluat tutustua maakuntien palkitsemiin Vuoden kyliin, klikkaile tästä.