Törmäsin mökkipaikkakunnallani Pälkäneellä jokunen vuosi sitten hauskankuuloiseen hankkeeseen nimeltä Liikuntakylä Luopioinen. Ajatuksena hankkeessa oli innostaa ihmisiä kokeilemaan erilaisia lajeja vuokrattavilla välineillä. Tartuin itse kunnan omistamaan sähköpyörään, joka oli hankkeessa lainassa. Muu perhe lähti kokeilemaan melomista.
Kun asiaa lähtee enemmän pohtimaan, aika moni suomalainen kylä voisi ihan samalla tavalla kutsua itseään liikuntakyläksi. On tehty luontopolkuja ja -reittejä, rakennettu frisbeegolfratoja ja kuntoportaita, hankittu ulkoliikuntavälineitä ja skeittiramppeja. Monella kylällä tarjotaan mahdollisuutta kylmäuintiin ja saunomiseen, uimarantojakin pidetään kunnossa.
Toki kylä voi liikuttaa perinteisemmilläkin tavoilla. Lavatansseilla on uutta nostetta, tietävät monet seurantaloja ja tanssilavoja ylläpitävät yhdistykset.
Liikuntamahdollisuuksien paikallistalous
Aika monet liikuntainfrahankinnoista on tehty hanketuella, useimmiten maaseudun kehittämisrahalla Leaderillä. Itsekin Leader-hallituksessa istuvana pohdin aina välillä, pitääkö jossain kohtaa vetää rajaa, monelleko kylälle nyt oikeasti tarvitaan frisbeegolfrataa tai kuntoportaita.
Toisaalta hyöty hankkeista jakaantuu paljon kylää laajemmalle alueelle. Ainakin omassa maakunnassa Varsinais-Suomessa olen huomannut, että on olemassa ryhmiä tai heimoja, jotka tietoisesti keräävät listalle vaikkapa juuri frisbeegolfratoja; tänään käytiin Uudenkaupungin Pyhämaan radalla, huomenna mennään Nousiaisten Valpperiin.
Liikuntaa edistäessään kylät toimivat usein modernisti jakamistalouden nimissä. Kaikkia välineitä ei tarvitse ostaa itse, jos niitä voi lainata tai vuokrata kylän yhdistykseltä. Sähkömaastopyörää tai kajakkia ei ehkä muutenkaan kannata heti ostaa, jos ei ole varma, kiinnostaako laji.
Välinevuokraus sinänsä toimii oivana yhdistyksen toiminnan tukena näinä aikoina, kun valtiovaltakin kannustaa kansalaistoimijoita omaehtoiseen varainkeruuseen.
Nostalgisen arkiliikunnan jäljillä
Kylä on toki myös oman yhteisön liikuttaja. Yhteinen kyläpyöräily on esimerkiksi vallan erinomainen tapa tutustua muihin kyliin ja tai vaikkapa oman kunnan historiallisiin kohteisiin.
Oman kylän eli Maskun Lemun innovaatio aihepiiristä oli nostalgiapyöräily, jossa osanottajien pyörien toivottiin olevan takavuosien vaihteettomia yksilöitä. Matkan varrella oivalsin, että käyttämäni 1930-luvun pyörä oli lisäksi jarruton. Kyläkävelyilla tai kyläjumpilla kylätalolla ei näihin tilanteisiin joudu.
Kylillä siis liikutaan ja liikutetaan, mutta osa lukijoista varmaan jo oivalsi, että maaseudullakaan ei enää automaattisesti kasveta pitkänmatkan juoksijoiksi tai hiihtäjälegendoiksi. Tauno ja Ansa eivät enää käytä viikatetta ja nosta heinää seipäille.
Unelmien liikuntapäivä 10.5. on hyvä muistutus siitä, että ihmisiä pitää kylilläkin innostaa liikkumaan. Erityisen tärkeää olisi tarjota liikuntamahdollisuuksia lapsille ja nuorille – etenkin niille lapsille, joiden päivä kuluu koulukyydityksissä.
Lisätiedot
Tauno Linkoranta
Kyläasiamies
Varsinais-Suomen Kylät ry
tauno.linkoranta(a)vskylat.fi
044-303 9990