Merja Kyllönen istahtaa sohvalle avaraan aulatilaan haastattelua varten. Edellinen yö hänellä on mennyt pitkälti matkustamiseen. Kyllönen on lähtenyt kahden aikaan aamuyöstä ajamaan Suomussalmen perukoilta kohti Oulua ja lentokenttää päästäkseen aloittamaan työviikkoa Brysseliin.
Matkaväsymys ei Kyllösen vastauksia kuitenkaan sävytä, kun hän havainnoi EU-rahoituksen vaikutuksia maaseutuun. Kyllöselle on selvää, että EU-rahoitus on tärkeä tukipilari, joka on mahdollistanut elämän rakentamisen monella paikkakunnalla. Kyllönen näkee kuitenkin EU-rahoituksen myös omalla tavallaan ohjailleen joidenkin tahojen kohtaloita.
– EU-rahoitus on tietyllä tapaa joitain seutuja myöskin autioittanut. Se on ollut väistämätön vaikutus siitä, että erilainen tukipolitiikka on ohjannut erilaisiin ratkaisuihin maataloudessa ja yritystoiminnassa, esimerkiksi kyläkauppojen kohdalla ei ole ehkä osattu hyödyntää EU-rahoitusta, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus, Kyllönen toteaa.
Käyttämätöntä potentiaalia Kyllönen näkee Euroopan erilaisissa rahoituskokonaisuuksissa, joita alueelliset yritykset, järjestöt ja muut toimijat voisivat hakea omalle toiminnalleen aikaisempaa rohkeammin. Europolitiikan seuraaminen voisi edesauttaa näiden rahoitusmahdollisuuksien toteuttamista maaseudulla.
Ilmasto on huomioitava rahoituksessa
EU:n yhteisestä maatalousrahoituksesta eli CAP-rahoituksesta Kyllönen arvioi, ettei Suomen rahoituksen kohdalla ole osattu ottaa huomioon ilmastoon liittyviä kysymyksiä.
– Kyllähän se niin on, että meillä on tämä pohjoinen ilmasto, jota ei ole samalla tavalla huomioitu rahoituskokonaisuudessa, kuin se olisi pitänyt. Toki me olemme saaneet pohjoismaista rahoitusta, mutta kyllä CAPin puolella olisi pitänyt eri tavalla huomioida myös meidän toisenlaiset vuodenajat ja ilmasto. Nämä eivät ehkä näy aivan samalla tavalla maatalouden puolella muualla Euroopassa.
Ilmastonmuutoksen riskit myös huolestuttavat Kyllöstä maaseudun tulevaisuuden kuvissa. Hänen mukaansa Suomen ei pidä aliarvioida sitä mitä maailmalla tällä hetkellä tapahtuu. Riskien tunnistus ja ilmastonmuutokseen varautuminen maataloudessa ovat asioita, joita Kyllönen peräänkuuluttaa, mutta muistuttaa samalla myös Suomesta löytyvästä osaamisesta ja tietotaidosta, jota tulee vaalia.
– Jos nyt vaikka katsoo Espanjan tulvia tai Euroopan laajuisia metsäpaloja, niin kyllähän se tarkoittaa sitä, että suomalaista osaamista ja tietotaitoa tarvitaan eurooppalaisessa päätöksenteossa ja ratkaisuissa. Mutta jos ei ole kenttäosaamista eli jos ei ole viljelijöitä, jotka jatkavat sitä työtä, eikä sukupolven vaihdoksia tapahdu – olemme isoissa haasteissa niin Euroopassa kuin kotimaassakin.
Oma tuotanto huoltovarmuuden takaajana
Maatalouden jatkuvuus kotimaassa ei ole pelkästään maaseutujen elinehto, vaan myös turvallisuuskysymys. Kyllösen mukaan oman tuotannon arvo ja merkitys huoltovarmuudelle ja omavaraisuudelle alkavat vasta nyt valjeta niin Suomessa kuin EU-tasolla. Yksi Kyllösen tavoitteista tällä kaudella on herätellä oman tuotannon arvon merkitystä.
– Haluan meidän ymmärtävän harvaan asutun maaseudun arvon myöskin huoltovarmuuden turvaajana. Jos kylät sieltä tyhjenevät, tarkoittaa se erityisesti rajaseudulla Itä- ja Pohjois-Suomessa tietynlaisen turvallisuustilanteen heikentymistä, kun ihmisiä siellä ei enää ole.
– Ajattelen niin, että se paikka, jossa on hyvä elää ja hengittää, sinne on pystyttävä rakentamaan elämä turvallisesti. Sellaista paikkaa kannattaa myöskin poliitiikassa puolustaa.
*****
Teksti ja kuvat: Aino Jauhiainen