Jos katselemme maaseutua tulevaisuuskiikareiden läpi, mitä näemme? Onko silmiemme eteen avautuva näkymä aidosti oma mielikuvamme ja toiveemme tulevaisuudesta vai onko se värittynyt, tai ennemminkin harmaantunut, median usein luomalla kuvalla hiljentyvistä kylänraiteista ja kuolevista kylistä? Sillä yhtä hyvin kiikareiden linsseille voisi piirtyä kuva kylien kukoistavasta kulttuuritarjonnasta, monipuolisesta yritystoiminnasta, välittävästä yhteisöllisyydestä ja ihmisten hyvinvointia tukevasta luonnon rauhasta.
Mediaa on toki helppo syyttää negatiivisen maaseutukuvan luomisesta, mutta meillä maaseudun vakituisilla ja osa-aikaisilla asukkailla on myös oma vastuumme siitä, millaista tarinaa maaseudusta luomme ja pidämme yllä. Olennaista on myös tiedostaa aivojen luontainen taipumus kiinnittää enemmän huomiota negatiivisiin asioihin kuin positiivisiin. Tarvitsemme siis tietoista irtiottoa maaseutunegativismista ja päätöksen edistää positiivista maaseutupuhetta! Mediassa ja omissa puheissamme luotu maaseutukuva vaikuttaa myös päätöksentekijöihin, joten ei todellakaan ole merkityksetöntä, miten puhumme ja mitä sanavalintoja käytämme maaseudusta. Realiteetit vaikkapa väestökehityksestä tulee tietysti tunnistaa, mutta kuten Tilastokeskuksen uusin ennuste kertoo, maamme asukasluvun kehitys voikin aiemmista ennusteista poiketen olla kasvusuuntainen. Surkuttelun ja synkistelyn sijaan voimme valita puhua positiivisista ja tulevaisuususkoa luovista uutisista ja tapahtumista.
On tärkeää ymmärtää, että tulevaisuutta ei voi pitävästi ennustaa. Me voimme tehdä ennakointityötä, jossa erilaisten skenaarioiden pohjalta varaudumme tulevaisuuden haasteisiin. Tulevaisuus ei kuitenkaan ole ennalta määritelty. Tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Se meidän pitäisi erityisesti täällä maaseudulla muistaa. Voimme rohkeasti haastaa median ja päätöksentekijöiden näkymiä, joissa maaseudulle ei luvata auvoista tulevaisuutta.
Voimme toteuttaa ja mennä kohti vain sellaisia tulevaisuuksia, jotka pystymme kuvittelemaan. Sen vuoksi meidän täytyy uskaltaa ennakkoluulottomasti ja haihattelijan leimaa pelkäämättä heittäytyä kuvittelemaan maaseudulle toivomiamme tulevaisuuksia. Peräänkuulutan rohkeutta ja mielikuvitusta! Nyt jos koskaan tarvitsemme sitä luovaa kylähulluutta, jossa mikään ei ole mahdotonta. Emme suostu kuulemaan sanoja ei onnistu, ei ole mahdollista, ei tule tapahtumaan.
Iso kysymys on, kuuluuko meidän äänemme, kun puhutaan maaseudun kehityskulusta ja toivotuista tulevaisuuksista. Vaikka kuinka yrittäisimme kertoa positiivista tarinaa maaseudun tulevaisuudesta, kuuleeko kukaan? Tai kuulevatko he, joiden pitäisi kuulla eli päättäjät? Sen vuoksi tarvitsemme visioiden jatkoaskeleiksi konkretiaa, kohtaamisia, alustoja ja foorumeita, joissa ideat saavat siivet ja innostus tarttuu – toiveet ja suunnitelmat muuttuvat teoiksi.
Kylänäkökulmasta kuulemisen ensimmäinen askel on kunta. Kyläläisten äänen täytyy kuulua kunnallisessa valmistelussa ja päätöksenteossa, kylien tulee näkyä kuntien strategioissa ja toimenpideohjelmissa. Se tarkoittaa aitoa kuulemista, jossa maaseudun asukkaiden näkemyksillä, kokemuksilla ja kehitysideoilla on painoarvoa. Konkreettisia keinoja luoda toimivia vuoropuhelun ja vaikuttamisen paikkoja ovat esimerkiksi kuntalais- ja kyläfoorumit, kumppanuuspöydät, asukaskyselyt ja erilaiset osallistavan budjetoinnin menetelmät. Osallistamisen ohella aivan yhtä tärkeää on varmistaa, että asukkaiden kuulemisen vaikuttavuus päätöksiin tehdään näkyväksi. Näin varmistetaan toiminnan läpinäkyvyys, vahvistetaan asukkaiden luottamusta päätöksentekoon ja lisätään asukastyytyväisyyttä.
Annetaan siis äänemme kuulua! Viedään rohkeasti omalta asuinalueelta viestiä päättäjille kunnan valtuustosaleista eduskuntaan ja EU-parlamenttiin saakka. Kutsutaan päättäjiä ja virkamiehiä tutustumaan kyliimme ja osallistumaan tilaisuuksiimme. Vaaditaan sinnikkäästi kuntaa kehittämään osallisuusfoorumeita ja puolustetaan palveluitamme yhdessä. Medialle lähetämme positiivisia juttuvinkkejä maaseudusta ja sosiaalisen median kanavissa kehumme niin omat tekemiset kuin naapurikylän talkoot. Unohdetaan puheet kaunistavasta vaatimattomuudesta kuten kaikki muutkin perisuomalaiset sananlaskut; otetaan kynttilä vakan alta ja kurkotetaan rohkeasti kohti kuusen korkeimpia oksia!
Puhutaan ylpeydellä maaseudusta ja kylistä.
Johanna Niilivuo
Maallemuuton asiantuntija, Suomen Kylät ry
Maaseutupolitiikan MaalleKo-verkoston erityisasiantuntija