Blogi Kaisu Kumpulainen
Yhteisöllinen toiminta kehittäminen mielletään helposti enemmän maaseudun jutuksi. Suomalainen kylätoiminta ja lukuisat aktiiviset kylät ovat konkreettinen esimerkki siitä, miten yhteisölähtöinen kehittäminen on keskeinen osa maaseudun elinvoimaisuutta. Kaupungeissa on kuitenkin myös omat yhteisönsä, jotka pyrkivät toiminnallaan vaikuttamaan lähiympäristönsä hyvinvointiin. Kaupungeissa puhutaan esimerkiksi DIY-urbanismista, neljännestä sektorista, kaupunkiaktivismista, asukasyhdistys- tai kaupunginosatoiminnasta.
Yhteisöllinen toiminta ja yhteisöllisyys on tärkeää sekä maaseudulla että kaupungeissa, koska se lisää myös asukkaiden hyvinvointia vahvistamalla osallisuuden kokemusta, paikkaan kuulumista ja tarjoaa mielekästä tekemistä. Lisäksi yhteisöllinen toiminta vahvistaa kokemusta siitä, että toiminnan kautta on mahdollisuuksia vaikuttaa oman lähiympäristönsä kehitykseen ja tulevaisuuteen.
Kylätalot ovat usein maaseutukylien toiminnan sydämiä. Kylätaloja löytyy kuitenkin myös kaupungeista, ja niillä on tärkeä rooli myös kaupunkien paikallisen yhteisöllisen toiminnan vahvistamisessa.
Kulttuuritoiminnan muodot ja merkitykset 2020-luvun lähiössä – kaksi tapaustutkimusta Jyväskylässä -hankkeessa (2021-2022) tarkasteltiin kahdessa jyväskyläläisessä lähiöissä toteuttavaa kulttuuritoimintaa ja selvitettiin, millaiseen toimintaan asukkaat osallistuvat, millaisia toiveita heillä on mielekkäästä paikallisesta toiminnasta sekä miten kaupungin kulttuuripoliittiset toimenpiteet saavuttavat lähiöissä asuvat ihmiset. Kulttuuritoiminnalla tarkoitetaan tutkimushankkeessa erilaisia vapaa-aikaan liittyviä yhteisöllisiä toimintoja, joilla on merkitystä lähiössä eläville ihmisille. Kartoitimme alueiden eri toimijoita, kulttuuritoimintaan osallistumista ja asukkaiden ajatuksia toiminnan kehittämisestä monin eri menetelmin.
Kylätoiminnan tutkijana yllätyin siitä, miten paljon kaupunkien lähiöistä löytyi tutkimuksessa samoja elementtejä kuin maaseudun kylistä. Asukasyhdistykset toimivat tärkeinä lähidemokratian, yhteisöllisyyden ja alueiden elinvoimaisuuden edistäjinä.
Tutkimissamme lähiöissä, Huhtasuolla ja Keltinmäessä, on tarjolla runsaasti erilaisia vapaa-ajan toimintoja, joista merkittävä osa on yhdistysten ja neljännen sektorin tuottamaa. Kaupungin ja yksityisten toimijoiden järjestävät aktiviteetit keskittyvät keskusta-alueelle.
Molemmissa tutkituissa lähiöissä toimivat aktiiviset asukasyhdistykset, joiden rooli yhteisöllisen toiminnan järjestämisessä on merkittävä. Asukasyhdistysten tiloista ja niihin liittyvästä toiminnasta puhutaan molemmissa lähiöissä kylän käsitteellä. Huhtasuolla on Kylätoimisto ja Keltinmäessä Keltinmäen keidas, josta puhutaan haastatteluissa ja kyselyssä usein kylätalona.
Tutkimillamme lähiöiden kylätaloilla on merkittävä rooli asukkaiden yhteiskunnallisen osallisuuden edistämisessä ja osallistumisen esteiden lieventämisessä. Tutkimuksen tuloksissa korostuu yhteisöllisen osallistumisen kokonaisvaltainen merkitys alueen viihtyvyydelle ja asukkaiden hyvinvoinnille.
Kylätaloissa järjestettävä toiminta tavoittaa erityisesti niitä asukkaita, joilla on erilaisia esteitä osallistua esimerkiksi kauempana järjestettävään toimintaan. Kylätalot pyrkivät toiminnallaan lieventämään erilaisia osallistumisen esteitä tarjoamalla maksutonta ja helposti lähestyttävää toimintaa. Kynnys lähteä mukaan toimintaan voi olla korkea, vaikka motivaatiota löytyisikin. Ikääntyneiden ja maahanmuuttajien kohdalla korostuu tarve sosiaaliselle tuelle, joka tapahtuu kasvokkain.
Yhteisölliseen toimintaan osallistuminen on tärkeää sekä osallistujien hyvinvoinnin lisääjänä että paikallisten yhteisöjen elinvoimaisuuden ja lähidemokratian vahvistamisessa.
Kylätalojen toimintaa voi tarkastella asukkaiden yhteisöllisen toiminnan vahvistamisen tukemisessa. Malli yhteisöllisen toiminnan askeleista on ideaalimalli ja todellisuus harvoin toteutuu yhtä virtaviitaisesti. Se kuitenkin havainnollistaa hyvin kylätalojen roolia yhteisöllisen toiminnan tukemisessa sekä auttaa tunnistamaan toiminnan erilaisia tasoja.
Kuvio 1. Yhteisölliseen toimintaan osallistumisen askeleet
Yhteisölliseen toimintaan osallistumisen kynnys halutaan pitää kylätaloilla matalana. Usein osallistuminen lähtee siitä, että uskaltautuu lähtemään johonkin toimintaan mukaan (1. askel).
Kylätaloilla ei tyydytä pelkästään siihen, että saadaan asukkaita piipahtamaan kahvilla ja juttelemassa, vaan pyritään innostamaan heitä ideoimaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan mielekästä toimintaa omalla asuinalueella. Tämä on osallistumisen toinen askel, jossa toimintaan osallistumisen lisäksi rohkaistutaan järjestämään sitä myös muille. Tällaista toimintaa tutkimillamme alueilla oli runsaasti, ja esimerkiksi Huhtasuon alueella toiminut Ihmisten ilmoille -hanke (2018-2020) pyrki kannustamaan asukkaita ideoimaan ja järjestämään omaehtoista toimintaa.
Kolmas askelma eroaa toisesta siinä, että toimintaa järjestetään julkisissa sisä- tai ulkotiloissa, ja pyritään näin tuottamaan hyvinvointia myös muille alueen asukkaille.
Neljäs eli ylin askelma on tietynlainen yhteisöllisen toiminnan ideaalitila. Siinä yhteisötoimijat ovat rakentaneet kaupungin ja muiden keskeisten julkisen sektorin toimijoiden kanssa erilaisia yhteistyörakenteita. Tällöin puhutaan esimerkiksi yhteisötoimijoiden ja kunnan kumppanuudesta tai yhteiskehittämisestä, jossa paikallisilla aktiivisilla yhteisöillä on merkittävä välittävä rooli alueen kehitystä suunnittelevien tahojen ja viranhaltijoiden sekä asukkaiden välillä.
Kyläyhdistysten ja kuntien välisen kumppanuuden rakentaminen tuntuu olevan kylätoiminnan kuuma peruna jo kylätoimintaliikkeen alkuvuosista 1980-luvulta lähtien. Saman havaitsimme lähiöiden asukasyhdistysten kohdalla. Yhteistyötä kaupungin kanssa tehtiin ja sitä pyrittiin vahvistamaan, mutta paljon haasteita ja kompastuskiviä löytyi vielä. Yhteistyörakenteiden rakentaminen julkisen ja kolmannen sektorin välille on edennyt hitaasti, mutta edistymistä on tapahtunut. Kunnat ovat esimerkiksi pyrkineet lisäämään asukasosallisuutta erilaisilla menetelmillä, kuten osallistavalla budjetoinnilla. Yhteiskehittämisen tavoite lienee kuitenkin vielä ideaalitasolla.
Tulevaisuudessa yhteisölähtöinen kehittäminen tulee pyörimään enemmän ja vähemmän kestävän kehityksen ja kestävyysmurrokseen liittyvien teemoja ympärillä. Sekä maaseudulla että kaupungeissa. Tällöin viimeistään tarvitaan kaikki osapuolet saman pöydän äärelle eli tehokkaita yhteistyörakenteita ja -käytäntöjä yhteiskunnan eri toimijoiden välille.
Kirjoittaja: Kaisu Kumpulainen, dos. YTT / Doctor is Social Sciences
Kulttuuripolitiikan yliopistonopettaja / University teacher