Oveen koputtaessa työhuoneen oven avaa entinen Ulkopoliittisen instituutin johtaja, ja nykyinen europarlamentaarikko, Mika Aaltola. Haastattelu pidetään normaalin Brysselin parlamentin sijaan Strasbourgin parlamentissa Ranskassa, jonne Euroopan parlamentti kokoontuu kerran kuukaudessa täysistuntoja ja äänestyksiä varten. Aaltola istahtaa sohvalle, joka avautuu näppärästi kaapista.
Lähtökohtaisesti EU:n tuki on ollut Aaltolan mukaan tukevaa. Euroopan parlamentin lainsäädännöllä on ollut positiivinen vaikutus ihmisten arkeen ja elinkeinoon. Yhteiset markkinat ovat laajentaneet suomalaisten mahdollisuuksia, tuoneet lisää työpaikkoja ja mahdollistaneet uusien yritysten nousun.
Aaltolalle moni kysymys maaseudusta kytkeytyy ulkopolitiikkaan ja turvallisuuteen, ja niin on myös EU-rahoituksen laita. Hän näkee maaseudun saaman EU-rahoituksen tukevan niin Suomen iskunkestävyyttä kuin myös Euroopan turvallisuutta.
Suomea ei pidä kutistaa kolmioon
Aaltola näkee keskeisenä sen, että koko maa pidetään asuttuna. Vaikka kaupungistuminen on lisääntynyt, ja ihmiset muuttavat suuremmissa määrin Helsinki-Tampere-Turku -kolmion sisälle, Aaltolan mukaan Suomea ei pidä kutistaa tuohon kolmioon.
– Suomalainen keskeinen arvo on ollut, että koko maa on turvattava, sitä on puolustettava, ja parhaiten se tapahtuu paikallisten ihmisten toiminnan kautta. Ihmisten, joiden tulevaisuus ja elinkeinot ovat kiinni siitä maasta, missä ikinä päin Suomea he asuvatkaan.
Aaltolalle on tärkeää mahdollistaa ihmisten turvallinen asuminen siellä missä heidän juurensa ovat. Yksi hänen tavoitteistaan tälle kaudelle onkin iskostaa Brysselissä Suomen merkitys koko EU:n turvallisuudelle.
Toisena teemana Aaltolan kaudelle on EU-lainsäädännön virtaviivaistaminen. Koska lähes 70 % Suomen lainsäädännöstä saa alkunsa Brysselissä, Aaltola näkee tarpeellisena tehdä EU-lainsäädännöstä mahdollisimman ennustettavaa niin kansalaistoiminnan kuin myös yritystoiminnan helpottamiseksi.
Brysselissä olisi myös Aaltolan mukaan opittavaa Suomelta. Esimerkiksi huoltovarmuuden takaaminen on sellainen asia, josta Suomessa on pidetty huolta. Aaltola näkee huoltovarmuudelle olennaisena kotimaisen maanviljelyn jatkuvuuden yli sukupolvien.
– Se ruoka, joka tulee läheltä, on meille kaikille tärkeää. – -Tuottajat saavat sen aikaan, sillä he pitävät elinkeinon voimassa, joka on yksi tärkeimpiä Suomessa. Maanviljely, metsätalous, kaikki tuo, on Suomelle elinehto.
Metsästä Metropoliin
Lopuksi Aaltola palaa vielä omaan elämäänsä. Hän on aikanaan lähtenyt Kintauden kylältä Petäjävedeltä maailmalle opiskelemaan. Aaltola muistelee artikkelia, joka hänestä on kirjoitettu otsikolla “Metsästä metropoliin”. Nytkin hän tekee työtään metropolissa, mutta sydän silti kaipaa metsän hiljaisuuteen.
– Oma sydän ainakin kaipaa sinne Kintauden rauhaan. Huomaa miten verenpaine laskee kun sinne menee. Kun tänne tulee niin se tuppaa vähän puolestaan nousemaan. Luulen, että ihmisten elämä on parempaa, laadukkaampaa ja onnellisempaa siellä. Elämä voi olla yksinkertaisempaa, mutta siinäpä se onnellisuuden juju yleensä onkin: rakkaat ihmiset ja asiat ovat siinä kotikonnulla lähempänä.
*****
Teksti ja kuvat: Aino Jauhiainen