Yksilötason ja yhteiskunnan varautumisen välissä on yhteisön varautuminen. Yhdessä suunnittelemalla vahvistetaan turvallisuuden tunnetta.
****
Miten maaseudun kylissä ja yhteisöissä pitäisi varautua erilaisiin häiriö- ja poikkeustilanteisiin? Tähän kysymykseen haettiin ratkaisuvaihtoehtoja tiistaina 14.1. Säkylässä, kun Leader Satasilta järjesti yhdessä Kankaanpään kyläyhdistyksen kanssa yhdistyksille suunnatun koulutuksen ja keskustelutilaisuuden, jonka aiheena oli varautuminen ja turvallisuus. Kouluttajana illassa oli Suomen Kylät ry:n Kylävara-hankkeen projektipäällikkö Ritva Pihlaja ja aihe herätti valtaisaa kiinnostusta. Paikalla Lallin koululla oli reilu 60 yhdistystoimijaa ja lisäksi yli 20 aktiivista osallistujaa kuunteli verkon välityksellä.
– Aihe on erittäin ajankohtainen, varsinkin, kun miettii koko maailman tilannetta. Kriisejä on kuitenkin monenlaisia ja eri mittaisia. Kylissä olisi hyvä pohtia, miten kyläläiset voivat yhdessä toimia erilaisissa häiriö- ja kriisitilanteissa. Toivon, että tämä ilta herättäisi kylissä halun lähteä miettimään ratkaisuja. Huolitaakkaa ei ole tarkoitus lisätä, Pihlaja sanoo.
Yksilötason varautuminen alkaa jo olla tuttua, myös Suomen viranomaistoiminta saa kansainvälisestikin kiitosta. Mutta mitä on yksilötason ja yhteiskunnan varautumisen välissä? Suomesta 95 prosenttia on maaseutua ja lähes 70 prosenttia harvaan asuttua maaseutua. Miten kyläyhteisöt voivat varautua?
– Kylillä voidaan tehdä paljon sen eteen, että kylä on varautunut esimerkiksi laajoihin myrskytuhoihin tai pitkiin sähkönjakelun katkoihin. Kylissä tiedetään, kuka omistaa moottorisahan ja kenellä on traktori. Kyläläiset myös tietävät, minkä tien päässä asuu yksinäinen ikäihminen, jonka luokse kotihoidon on päästävä kolme kertaa päivässä, kelissä kuin kelissä.
Yhteistyö on merkityksellistä
Ritva Pihlaja kertoo, että yhteistyön merkitys kasvaa koko ajan. Kylissä ja alueen yhdistyksissä väki ikääntyy ja aktiivisten toimijoiden määrä vähenee. Pienellä porukallakin pitäisi saada asioita aikaan.
– Ennakointi ja varautuminen ovat viisautta. Harvoin tulee ajatelleeksi, että varautuminen on erityisesti maaseudulla luonnollinen osa ihmisten arkea. On tulisijoja taloissa, kaivoja pihoissa, moottorisahoja, maakellareita, puulämmitteisiä saunoja. Ihmiset ovat tottuneet sienestämään, marjastamaan ja kalastamaan. Mutta maailmantilanteen ja ilmaston muuttuessa varautumiseen pitäisi myös kyläyhteisön tasolla suhtautua aiempaa vakavammin.
Kylissä kannattaisi lähteä keskustelusta liikkeelle ja alkaa suhtautua tavoitteellisesti turvallisuuden suunnitteluun. Yhdessä suunnittelemalla vahvistetaan myös turvallisuudentunnetta.
Konkreettiseksi esimerkiksi Pihlaja nostaa Eurajoen, jossa Lyly-myrsky aiheutti laajoja tuhoja ja sähkökatkoksia marraskuussa. Eurajoen Ylisenpään Kyläyhdistys avasi Esterin kylätuvan ovet, koska kylätupa oli juuri sähkökatkosalueen ulkopuolella. Kylätalot voivat toimia tällaisina paikallisina varautumiskeskuksina tai häiriötilanteiden kokoontumispaikkoina.
– Kylätaloille kannattaa hankkia esimerkiksi aggregaatti ja muuta kylävaraa. Mutta kannattaa muistaa, että ihmisten hyvinvointi ei ole pelkästään tekniikkaa. Pitää miettiä, mikä saa meidät voimaan hyvin, mikä auttaa pärjäämään, Pihlaja sanoo.
Ritva Pihlaja, Suomen kylät ry & Elina Haavisto, Leader Satasilta ryn: toiminnanjohtaja.
Päällekkäinen toiminta ei kannata
Kankaanpään Kyläyhdistyksessä on jo pitkään mietitty keinoja, joilla kylän varautumista ja turvallisuutta voitaisiin parantaa. Pitkään kyläyhdistyksessä toiminut Samuli Vahteristo sanoo, että tänä päivänä erilaisia turvallisuusuhkia on paljon ja paine esimerkiksi vapaapalokuntien suuntaan on kova.
– Kaikki kylän asukkaat eivät pysty enää itse huolehtimaan varautumisesta. Kylissä olisi hyvä huolehtia yhteisesti esimerkiksi energiahuollosta ja vesihuollosta. Kylässä pitäisi olla aggregaatteja, vesisäiliöitä, perävaunuja ja vaikka moottorisahoja, hän luettelee.
Mutta ennen varustelua pitäisi selvittää, mitä kalustoa alueella toimivilla yhdistyksillä sekä lähellä olevissa kylissä jo on.
– Koska päällekkäinen resursointi ei ole järkevää, kannattaisi lähteä ensin kokoamaan alueen kylien yhteistä varautumissuunnitelmaa.
Leader Satasillan toiminnanjohtaja Elina Haavisto kertoo, miten Satasilta voi tukea yhdistyksiä turvallisuuteen ja varautumiseen liittyvissä hankkeissa. Leader Satasilta avaa helmikuun alussa haun pienhankkeista, joihin tukea myönnetään suuremmalla prosenttiosuudella.
– Pienhankkeet voivat olla joko investointeja tai yhdistyksen kehittämistä eli ne mahdollistavat esimerkiksi erilaisten välineiden hankinnat ja koulutukset niihin.
Teksti ja kuva: Katri Mäenpää, Leader Satasilta ry