Kevät on ollut enemmän kuin mitä kukaan olisi koskaan voinut uneksia. Elämä maaseutukunnassa kulkee yleensä omaan rauhalliseen tahtiinsa. Mutta tänä vuonna tapahtui jotain, joka rikkoi kaavan täysin. Jotain, joka kirjaimellisesti asetti Vöyrin kartalle.
Nora Backlund
Kirjoittaja toimii Svenskfinlands Byar:in toiminnan kehittäjänä ja asuu Vöyrillä.
Kevät on ollut enemmän kuin mitä kukaan olisi koskaan voinut uneksia. Elämä maaseutukunnassa kulkee yleensä omassa rauhallisessa tahdissaan. Tiedetään tapahtumat, jotka toistuvat vuodesta toiseen, ja pienet muutokset muodostuvat kassajonossa tai kampaajantuolissa käytäviksi keskustelunaiheiksi. Joku lopettaa, aukioloaikoja muutetaan. Hiukan valitetaan, harmitellaan väheneviä palveluja – tiedättehän, elämää maaseutupitäjässä.
Mutta tänä vuonna tapahtui jotain, joka rikkoi kaavan täysin. Jotain, joka kirjaimellisesti asetti Vöyrin kartalle.
Tämä kevät oli poikkeuksellinen. Tapahtumia, julkisuutta, turisteja ja mediahuomiota – kaikki myönteisessä mielessä. Merkityksellisintä ei ollut huomio itsessään, vaan sen mukanaan tuoma yhteisöllisyyden tunne ja ylpeys. Jotain epätavallista ja kaunista tapahtui täällä. Jotain, jota ei voinut suunnitella, tilata tai ennustaa – jotain, joka yhdisti meitä.
KAJ ei ole vain esiintynyt Euroopan suurilla lavoilla – he veivät Vöyrin mukanaan sinne. Yhtäkkiä olimme maailman ja median katseiden kohteena, ja meidän kyläyhteisömme ja identiteettimme loistivat parrasvaloissa.
Tämä ei ollut harkitun markkinointikampanjan tulos. Yksikään mainostoimisto ei olisi voinut ohjata sitä lämpöä ja iloa, joka nyt yhdistetään kuntaamme. Kun KAJ astuu lavalla, he tekevät sen meidän murteellamme, meidän huumorillamme, meidän todellisuudellamme – ja sen todella tuntee. Se, mitä he tekevät, koskettaa, yhdistää ja herättää jotain suurempaa. Ehkä me tarvitsimme juuri sitä – ulkoisen kipinän, jotta uskaltaisimme tuntea täyttä ylpeyttä.
Lapset ja nuoret, jotka ovat kasvaneet KAJ paikallisina esikuvinaan, näkevät nyt idolinsa loistavan kansainvälisillä areenoilla. Se välittää voimakkaan viestin: pienestä kylästä voit päästä pitkälle.
Emmekö eläkin ajassa, jossa kotiseutusuhde ja juuret ovat nousussa? Oletko huomannut samoja signaaleja? ”Paikkakunnalle jääneitä” on alettu tutkia, heidät nähdään maaseutuyhteisöjen yhdistävänä voimana, ja kotiseutusuhde käsitteenä on löytänyt tiensä koululuokkiin.
Mutta mitä oikein tapahtui täällä Vöyrillä? Uusia yhteistyökuvioita on syntynyt. Yhdessä olemme nostaneet positiivisen puolemme – sen, mikä aina on ollut olemassa, mutta ehkä tarvitsi sysäyksen tullakseen esiin. Kunta järjesti siivouspäivän, ja luonnollisesti osallistuimme – siivosimme, istutimme, teimme yhteistyötä. Ei mutinaa, vain halua olla mukana. Kaikki halusivat näyttää parhaan puolensa, osoittaa, että täällä me osaamme – ja teemme sen yhdessä. Jokaisen kyläyhdistyksen visio?
Olemme nyt kuin Jörn tai Stöcke. Paikkoja, joissa olen vierailujeni aikana havainnut, miten lämpimästi siellä puhutaan kotiseudulta lähtöisin olevista henkilöistä, jotka antavat takaisin kotiseudulleen. Olen pitkään ajatellut, että jokaisella maaseutukunnalla pitäisi olla kummi. Nyt olemme siinä – suuremmassa mittakaavassa kuin osasin kuvitellakaan.
Ymmärrän sinua, joka ehkä tunnet pientä kateutta tai väsymystä meidän kuntamme intoamme kohtaan. ”Tuollainen ei onnistu kaikkialla – tämä oli lottovoitto.” Ymmärrän täysin tunteen. Se on varmasti tuttu ajatus kaikille, jotka ovat tehneet opintomatkoja kyliin ja kuulleet menestystarinoita maaseutukunnista.
Mutta toivon myös, että voimme välittää eteenpäin sitä iloa ja yhteisen tekemisen tahtoa, jota olemme saaneet kokea. Ei tarvitse seistä parrasvaloissa saadakseen asioita tapahtumaan – mutta joskus valokeilaa tarvitaan, jotta nähdään se erityinen, mikä muuten tuntuu arkiselta.
Nyt paikallinen kulttuuri ja kylähenki ovat saaneet siivet. Ilo, ylpeys ja yhteisöllisyys, joita nyt koemme, eivät ole ainutlaatuisia Vöyrille. Ne ovat asioita, joita voidaan jakaa, levittää ja jotka voivat herättää saman voiman muissakin kylissä ja maaseutukunnissa. KAJ oli meidän katalyyttimme, mutta varsinainen voima löytyy meistä kaikista.
Teksti on käännös alkuperäisestä KAJs gåva till Vörå – de visade oss att vi kan (Svenskfinlands Byar, bya.fi).