Kari Kangasharju
Kirjoittaja on kahvakuulaa treenaava isännöintialan yrittäjä sekä harrastajakirjailija
Julkaistu alunperin Haapavesi-lehdessä 5.6.2025
Eräänä aamuna herätessäsi huomaat, että sähköt eivät toimi. Lisäksi hanoista ei tule vettä, ja WC-pytyn voi vetää vain kerran, koska veden tulo on poikki. Et ole varma, ovatko viat vain omassa talossanne vai onko ongelma laajempi, ja kestääkö häiriö tunteja vai useampia päiviä. Yrität soittaa tuttavallesi, mutta kännykkä ei yhdistä mihinkään eikä nettiin saa yhteyttä. Muistat kuitenkin, että metsästystä harrastavalla naapurillasi on ollut jo monta vuotta RHA68-radiopuhelin, ja sillä saatte lähetettyä viestin kylänne tukiradioasemaan. Tukiasema saa puheyhteyden naapurikylien tukiasemiin ja toisille paikkakunnille 30-80 kilometrin etäisyyksille asti. Melko pian häiriöiden syy ja laajuus selviävät. Toimiva viestintä on siis ensimmäinen edellytys sille, että pystytään tekemään suunnitelmia ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet.
Tammikuussa sain tietää, että Pohjois-Pohjanmaalla on käynnistynyt hanke, jossa pyritään muodostamaan sähköverkosta ja ulkopuolisista operaattoreista riippumaton kyläradioverkosto jokaiselle paikkakunnalle Kuusamosta Kalajokilaaksoon ja Hailuodosta Kainuuseen. Samalla sain myös kutsun hankkeen työryhmään. Uusia tukiasemia syntyy vähitellen yksityishenkilöiden perustamana, mutta vielä on useita paikkakuntia, joissa ei ole mitään toimintaa tällä saralla. Haapavedeltä löytyy jo kolme tukiasemaa. Uinuvia resursseja on maassamme kyllä paljon, koska metsästyskortin haltijoita on yli 300 000, joista monilla on näitä metsästysradioiksi sanottuja radiopuhelimia, jotka toimivat 68-72 MHz taajuuksilla.
Kyläradioverkosto on yksi osa kylien kokonaisturvallisuutta, johon ei kuitenkaan monissa kunnissa ole kiinnitetty vielä mitään huomiota. Monille on tuttu asia Kotivara eli kotitalouksien varautuminen häiriö- ja kriisitilanteisiin. Yksittäiset kotitaloudet eivät pysty kuitenkaan varautumaan kaikkeen tarvittavaan. Siksi tarvitaan kylien turvallisuussuunnitelmia, joissa kartoitetaan kylältä löytyvät vahvuudet ja muut resurssit.
Miten kriiseihin varautuminen saadaan käynnistymään kylillämme? Ja kenen tehtävä se on? Helmikuussa eduskunnan Pikkuparlamentissa järjestettiin seminaari kylien varautumisesta ja kokonaisturvallisuudesta. Seminaarista jäi päällimmäisenä mieleen se, että kylien varautumisasiat jäävät irrallisiksi arkielämästä, jos niitä tuodaan ylhäältä päin eli valtion tai kunnan kautta kylille. Toiminnan pitää nousta alhaalta ylöspäin niistä henkilöistä, jotka ymmärtävät asian tärkeyden sekä kylillä toimivista järjestöistä ja yrityksistä. Ja suunnitelmia tehdään yhteistyössä viranomaisten kanssa. Seminaarissa vahvana näkemyksenä oli, että kunnan tehtävänä voi olla koota yhteen näitä kylien suunnitelmia ja hyödyntää niitä koko kunnan turvallisuussuunnitelmissa.
Kunnat ovat köyhiä ja valtio on vielä köyhempi. Siksi on turha odottaa sieltä aloitteita. Kylien pitää lähteä itse liikkeelle. Taloudellista tukea kylien kannattaa hakea Leader-rahoituksesta esimerkiksi kyläradion 1000 euroa maksavaa tukiaseman perustamista varten.