Eduskuntatalolla järjestetyn Tervetuloa kylään -tapahtuman tarkoituksena oli kertoa kansanedustajille ja talon henkilökunnalle, miltä suomalainen kylätoiminta näyttää nyt ja miksi se on tärkeää. Kyläläiset Porvoosta, Hauhon Alvettulasta ja Salon Angelniemeltä kertoivat, mitä kylille kuuluu. Esimerkit valottivat eteläisen Suomen ydinmaaseudun kylätoimintaa. Harvaan asutun maaseudun kylien arki olisi kuulostanut varmasti hieman toisenlaiselta. Kyliä on Suomessa yli 4 000 ja niistä jokaisella on omat tarinansa.
Kansanedustajilla ja muilla tapahtumassa vierailleilla oli mahdollisuus merkitä Suomen kartalle oma sydänkylänsä. Sydänkylä voi olla oma kotikylä, mökkipaikka tai seutu, jossa elävät suvun tarinat ja muistot. Kartan äärellä päivän mittaan käynyt kuhina havainnollisti, että kylillä on monenlaisia merkityksiä. Eduskunnan kylätoimintaverkosto otti päivän päätteksi kantaa kylien merkitykseen muistuttaessaan, että kyläyhteisöt ovat muun muassa maaseudun huoltovarmuuden kivijalka.
Ihmisille tärkeissä yhteisöissä – sydänkylissä – rakennetaan myös koko yhteiskunnan kriisinkestävyyttä. Kylävara paikallisen varautumisen perustana -hankkeen projektipäällikkö Ritva Pihlaja piti tilaisuudessa puheenvuoron kylien merkityksestä Suomen kokonaisturvallisuudelle. Lue puhe alta.
Turvalliset ja kriisinkestävät kylät
Ritva Pihlaja, Tervetuloa kylään -tilaisuus, Eduskuntatalo 15.10.2025
Kylät ovat tärkeä osa arkeamme. Ne ovat myös tärkeä osa muistojemme kirjaa. Kylillä on merkitystä omassa sielunmaisemassamme ja suomalaisessa sielunmaisemassa myös laajemmin.
Sydänkylien kartta herättelee tässä ajassa pohtimaan myös vakavia kysymyksiä: Mikä on tämä maa, mikä on se kylä, jonka turvallisuudesta kannamme huolta? Mikä on tämä maa, mikä on se kylä, jossa me keskellä tätä epävarmuuden aikaa elämme? Mitä tämä maa minulle merkitsee, missä ovat minun hyvinvointini ja identiteettini juuret?
Ihmiset kokevat oman kotikylänsä, mökkipaikkansa tai sukunsa maat tärkeänä, rakkaana, ponnistelujen – myös puolustamisen – arvoisena. Tunnekokemuksessa on juuret myös sille, mistä puhutaan salongeissa ja seminaareissa: kriisinkestävyydelle. Ihmisille tärkeissä yhteisöissä, sydänkylissä, rakennetaan koko yhteiskunnan kriisinkestävyyttä.
Kylätoiminta on kaikkea muuta kuin puuhastelua
Olen itse yli 30 vuoden ajan seurannut kylä- ja kansalaistoimintaa tutkijana, kehittäjänä ja politiikkavaikuttajana. Gradunikin kirjoitin aiheesta joskus viime vuosituhannella.
Kovin monta kertaa näiden vuosikymmenten aikana olen kohdannut vähättelyä: kylätoiminta nähdään usein puuhasteluna. Kylätoiminta ei ole ollut se kaikkein suosituin ja salonkikelpoisin seminaarien tai poliittisten keskustelujen aihe.
Haluan haastaa tätä asennetta. Suomella ei ole varaa tässä epävarmuuden ajassa enää ajatella kylätoimintaa puuhasteluna. Perustelen, miksi ajattelen näin.
Alkuvuodesta ilmestyi valtioneuvoston rahoittama, Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimus paikallisesta kansalaistoiminnasta yhteiskunnan resilienssin lisääjänä. Tutkimuksessa tarkasteltiin paikallisen kansalaistoiminnan merkitystä. Tutkimuksen tiivistelmän ensimmäinen lause kuuluu näin: ”Paikallinen kansalaistoiminta vahvistaa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta ja kykyä selviytyä kriiseistä.”
Taas tuttu termi salongeista ja seminaareista: kokonaisturvallisuus. Se on termi, josta on totuttu puhumaan yhteiskunnan ylätasolla. Se on myös alkuvuodesta päivitetyn yhteiskunnan turvallisuusstrategian ydinviesti, josta Suomi on kertonut ylpeästi kansainvälisilläkin areenoilla.
Kokonaisturvallisuus rakentuu yhteiskunnan kaikkien toimijoiden yhteistyönä. Lähtökohtana on, että meistä jokainen on varautunut erilaisiin häiriö- ja kriisitilanteisiin yksilönä: eli että 72 tuntia -ohje on sekä luettu että omaksuttu. Yhteiskunta ja viranomaiset taas varautuvat ja vastaavat yhteiskunnassa turvallisuudesta laajemmin.
Mutta mitä tarkoittaa se, että tutkijat yhdistävät kokonaisturvallisuuden ja paikallisen kansalaistoiminnan? Puretaanpa asia osiin. Tässä neljä suoraa lainausta tutkijoiden tekstistä:
- Kaikki yhdessä tekeminen luo valmiutta myös häiriöistä selviämiseen.
- Naapurit ja läheltä löytyvät yhteisöt ovat avun järjestymisessä ja kriiseistä selviämisessä keskeisiä erityisesti harvaan asutuilla alueilla, mutta myös muualla.
- Kansalaistoiminnassa muovautuvat sosiaaliset suhteet, vuorovaikutuskäytännöt ja luottamus vaikuttavat paikallisen yhteisön kykyyn toimia ennakoivasti.
- Paikallinen kansalaistoiminta täydentää viranomaisvetoista “kovaa” turvallisuutta ja huoltovarmuutta.
Huomiot haastavat sitä asennetta, että kylätoiminta olisi vain harmitonta puuhastelua. Tutkimuksen ensimmäisessä johtopäätöksessäkin todetaan, että julkisen hallinnon tulisi tarkastella ja ajatella uudelleen niitä asenteita ja tavoitteita, jotka koskevat paikallista kansalaistoimintaa ja sen merkitystä yhteiskunnan resilienssin kannalta.
Yhteiskunnan ja julkisen vallan tulisi toimia kaikin tavoin paikallisen kansalaistoiminnan vahvistamiseksi. Kansalaistoiminta vahvistuu aina alhaalta ylöspäin, aktiivisten kansalaisten työllä. Julkisen vallan tehtävänä on luoda sille tilaa ja edellytykset.
Paikallinen kansalaistoiminta, kylätoiminta, on sekä sydänkylien herättämää tunnetta että ajankohtaiseen turvallisuustilanteeseen vastaavaa yhdessä toimimisen osaamista, kulttuuria ja käytäntöjä.
Kylätoiminta rakentaa koko yhteiskunnan kriisinkestävyyttä
Kyseisessä tutkimuksessa tuotiin Suomeen myös termit perusresilienssi ja akuuttiresilienssi.
Resilienssillä tarkoitetaan yksilön, yhteisön tai yhteiskunnan kyvykkyyttä turvata olemassaoloaan ja itselleen tärkeitä asioita silloin, kun niitä uhkaavat akuutit häiriö- tai kriisitilanteet tai hitaammat muutokset.
Perusresilienssiä on se, että ihmiset tuntevat ja luottavat toisiinsa, osaavat toimia yhdessä. Aivan se perinteisinkin kylätoiminta vahvistaa tätä kivijalkaa, joka luo pohjan akuuttiresilienssille: kyvylle toimia myös niissä tilanteissa, kun jotain poikkeuksellista tapahtuu.
On hullua, jos kylien ja kylätoiminnan vahvuuksia – yhdessä toimimisen kulttuuria – ei ymmärretä hyödyntää näiden epävarmojen aikojen keskellä myös taajamissa ja kaupungeissa.
Moni ei varmaankaan muista, että suomalainen kylätoiminta sai 1990-luvulla kansainvälisen tunnustuksen, niin sanotun vaihtoehto-Nobelin. Olisiko nyt korkea aika tarkistaa asenteita paikallista kansalais- ja kylätoimintaa kohtaan?
Paikallisen kansalaistoiminnan ja yhteisöjen merkitys pitäisi ymmärtää myös siksi, että Suomi on Euroopan maaseutumaisin maa. Olemme käytännössä kokonaan Euroopan unionin ja Naton harvaan asuttua itärajaa. Tällaisessa maassa ei ole yhdentekevää, millainen väestön ja paikallisyhteisöjen toimintakyky ja henkinen kriisinkestävyys on.
Kiinnitetään huomiota yhteisölliseen varautumiseen
Mitä kylien yhteisöllinen varautumis- ja turvallisuustyö käytännössä tarkoittaa? Suomen Kylät ry:ssä käynnissä olevalla Kylävara-hankkeella vahvistetaan kylien ja paikallisten yhteisöjen omaa varautumistyötä.
Valtakunnallisella kylätalokartoituksella kootaan tietoa kylien yhteisöllisistä kiinteistöistä ja kohteista, jotka voivat toimia erilaisissa häiriötilanteissa kokoontumispaikkana, infopisteenä, johtokeskuksena tai kylävalmiustalona. Kartoitus on parhaillaan käynnissä. Se on iso urakka, joka toteutetaan yhdessä maakunnallisten kyläyhdistysten ja kylien kanssa.
Toinen ajankohtainen käytännön esimerkki ovat kyläradiot. Kun tavanomaiset viestintäkanavat eivät toimi, kännykät ovat pimeänä, viestit ja puhelut eivät kulje ja nettiyhteydetkin ovat nurin, kyläradio on keino varmistaa tiedonkulku kylillä ja kylille. Häiriötilanteiden viranomaisviestintä on järjestetty Suomessa paremmin kuin väestönsuojelun kannalta tärkeä viestintä kansalaisille. Kyläradiot kiinnostavat tällä hetkellä todella paljon eri puolilla Suomea.
Käytännön esimerkkejä kylillä tehtävästä varautumis- ja turvallisuustyöstä olisi paljon lisää. Kylävara-hankkeessa kootaan parhaillaan kylävara-konseptia, joka on tarkoitettu yhteisöllisen varautumisen työkalupakiksi samaan tapaan kuin yksittäisille kansalaisille ja kotitalouksille suunnattu 72 tuntia -ohjeistus. Konsepti lanseerataan helmikuussa 2026.
Lopuksi, se kaikkein tärkein
Pyytäisin sinua pysähtymään hetkeksi miettimään, mikä vahvistaa omaa turvallisuuden tunnettasi.
Elämme epävarmuuden aikaa. Erilaisten häiriöiden ja kriisien mahdollisuus on kasvanut. Millaisilla käytännön keinoilla voit vahvistaa sitä tunnetta, että sinä itse ja oma perheesi pärjäätte myös poikkeuksellisissa tilanteissa?
Otetaan esimerkiksi vaikkapa viikon kestävä sähkökatko. Aamukahvin keittäminen, kännykän lataaminen, vessassa käyminen, ruoan lämmittäminen, kaupassa kortilla maksaminen – kaikki nämä arkiset rutiinit menevät uusiksi. Sähkölämmitteiset asunnot kylmenevät, kännykät hiljenevät, telkkari pimenee ja uutisvirtakin hiljenee. Oletko tullut ajatelleeksi, miten toimit?
Ja tärkeä kysymys vielä tästä eteenpäin: oletko ajatellut, miten muut ihmiset lähiyhteisöissäsi pärjäisivät? Miten se naapurissa asuva ikääntynyt, liikkumisen haasteista ja muistiongelmista kärsivä herra, jolle jo tavallinen arki tuottaa haasteita, pärjää tällaisessa tilanteessa?
Laitamme yksilöinä, yhteisöinä ja yhteiskuntana pään pensaaseen, jos emme jo hyvän sään aikana pysähdy miettimään keinoja arjen turvallisuuden ja yhteisöllisen huolenpidon vahvistamiseksi.
Tämän ajan pitäisi herätellä meitä itse kutakin miettimään paitsi omaa pärjäämistämme myös sitä, miten pärjäämme yhdessä niin arkisempien haasteiden kuin isompien kriisien keskellä.
Tässä kotiläksyä ihan meille jokaiselle pohdittavaksi.