Blogi: Pasi Mäenpää

Kuka ajaisi toimintaryhmälakia?

Saako paikallistoiminta buustia? Tunnustetaanko neljäs sektori lainsäädännössä? Oikeusministeriössä pitkään, huolella ja osallistavasti valmisteltu toimintaryhmälaki on vaikeuksissa.

Toteutuessaan laki mahdollistaisi äkkiä polkaistavan ja projektimaisen kansalaistoiminnan pienillekin porukoille ja yhdistystä helpommalla hallinnolla. Oikeushenkilönä voisi hakea rahaa ja tehdä vuokrasopimuksia ynnä muuta.

Myös ikääntyvän Suomen hiipuvat yhdistykset voisivat keskittyä tekemään sitä, mitä varten ne on aikoinaan perustettu eli oikeita kätten töitä eikä paperinpyöritystä. Kevytyhdistykseksikin uutta mallia on kutsuttu.

Lain piti tulla voimaan vuonna 2023 mutta valtiovarainministeriön ehdotus valtion talousarvioksi ei sisällä määrärahaa Patentti- ja rekisterihallitukselle toimintaryhmärekisterin toteutukseen. PRH:n mukaan rekisteri nielee miljoonia. Rahankeräyksen mahdollistaminen vaatisi resurssinsa sekin, eikä Poliisikaan kuulemma kaipaa enempää valvottavia, siis aktiivisia yhteistyötä tekeviä kansalaisia.

PRH toimii työ- ja elinkeinoministeriön alla. Voi epäillä, että kansalaisyhteiskunnan ravitseminen ei ole TEM:in prioriteettilistalla päällimmäisenä. Kansalaistoiminta ei yleensä ole palkkatyötä eikä elinkeinotoimintaa. Elinvoimatoimintaa se kyllä on, ja tarpeen varsinkin maaseuduilla ja myös kaupunkien paikalliselämässä.

Eikä tässä kaikki. Nyt oikeusoppineet epäilevät, mahtaako laille olla edes käyttöä. Ero yhdistykseen olisi kuulemma pieni ja muita lakejakin pitäisi sitten viilata. Tähänkin asti on pärjätty ilman. Rohkenen epäillä, onko herroilla juristeilla paras ymmärrys siitä, mitä kansalaisyhteiskunnassa on meneillään.

Maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman (CAP) säädöksissä lakiin on jo varauduttu. Maalla kun EU-rahoitteinen Leader-toiminta kannattelee monta kylää yhteisöineen. Miksi tuhlata vähiä voimia hallintoon? Ja vaikka lippulappusia olisi kuinka oppinut elämässään täyttämään, nettilomakkeiden naputtelu on monelle iäkkäälle kynnys.

Nuorempi kaupunkilainen väki taas ei ymmärrä, miksei lähiympäristöä ja arkea voi yhdessä parantaa ilman hallituksia, hierarkioita ja sitoutumista vuosiksi. Miksei byrokratiaksi riitä someryhmä ja kaikille jäsenille avoin keskustelu siellä?

Helsingissä vaikkapa REKO-renkaat ja Sompasauna on pakotettu perustamaan ja pyörittämään yhdistystä voidakseen sopia tilankäytöstä kaupungin kanssa. Lähes kaikki kunnat puoltavat toimintaryhmälakia, koska toimivat lähellä kansalaiskenttää ja ovat sen uudet tuulet nähneet.

Kansalaisyhteiskunta rakensi Suomen: ensin kansanliikkeet sen kansakunnan ja puolueet, myöhemmin yhden asian liikkeet hyvinvointivaltion. Aina ajankuvan mukaan, ajan välinein ja uusia toimintamuotoja etsien. Nyt on vapautettava digiajan kansalaistoiminta!

 

Kirjoittanut Pasi Mäenpää, Suomen Kylien korttelijaoston puheenjohtaja

Kategoriat: Blogit

2 kommenttia

Heikki Konsala & #183;6.9.2022 10:41

Niin ero yhdistyksen ja rekisteröimättömän toimintaryhmän välillä voi erään katsannon mukaan olla pieni, kuten oikeusoppineet toteavat. Mutta kun se ”pieni” ero mm. estää hakemasta lähes kaikkia erilaisia kehittämistyöhön olevia tukia, tekemästä vuokrasopimuksia ja avaamasta pankkitiliä, niin voi kysyä, että onko ero iso vai pieni?

Vem jobbar för lagen om aktionsgrupper? – Svenskfinlands Byars Nyhetsblogg & #183;8.9.2022 12:15

[…] Läs mer (på finska) vad ordföranden för Finlands Byars stadsdelsutskott Pasi Mäenpää skrivit i organisationens blogg på webbplatsen suomenkylat.fi. […]

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.