Suomen Kylien maallemuuttoasiamies aloitti työnsä helmikuun alussa. Mitä tämän mielenkiintoiselta kuulostavan pestin takaa löytyy? Kylässä-podin vieraana on maallemuuttoasiamies Johanna Niilivuo. Podcastin isäntänä Suomen Kylien viestintäpäällikkö Anssi Ketonen. #kylässäpodi #maaseutu #maallemuutto #maaseutupolitiikka

>>Kuuntele Spotifyssa

>>Kuuntele Soundcloud-palvelussa

>>Katso videoversio Facebookista

>>Katso videoversio Youtubesta

 

Tässä podcastin tekstisisältö saavutettavasti kirjoitettuna:

Podcast helmikuu 2021

 

Anssi Ketonen (AK):

Tänään Kylässä-podin vieraana on Suomen Kylien maallemuuttoasiamies Johanna Niilivuo tervetuloa tänne omaan podcast-studioomme. Sun työnimikkeenä on maallemuuttoasiamies. Sä oot varmasti Suomen ensimmäinen maallemuuttoasiamies ja tuo titteli herättää kiinnostuksen siitä, mikä sun työpöydällä nyt on?

Johanna Niilivuo (JN):

Olen nyt toista viikkoa töissä ja olen hiljalleen ehtinyt päästä sisälle työtehtäviin. Koska Suomen Kylät ry toimii koko Suomessa ja teen työtä valtakunnallisesti, on tärkeää luoda kontaktit ja verkostoitua hyvin muihin maallemuuttoa edistäviin tahoihin ja sidosryhmiin. Hienoa oli esimerkiksi, että sain kutsun mukaan Maaseutuverkoston Monipaikkaisuuden mahdollisuudet -työryhmään Hilkka Vihiseltä.

Suomen kylillä on maakunnalliset kyläasiamiehet ja heihin olisi tarkoitus tutustua tässä heti, ensi viikolla aloitetaan keskustelut heidän kanssaan. Pääsen kuulemaan, mitä eri puolille Suomea kuuluu ja millaisia vahvuuksia kullakin alueella on.

Sitten suunnittelemme tietysti erilaisia kampanjoita, esimerkiksi Avoimet kylät on jo työpöydällä. Se on kesäkuussa ja sitä tehdään jo kovaa kyytiä. Muitakin kampanjoita tullaan tekemään ja sitä kautta näkymään.

Erilaisia virtuaalisia kyläkierroksia suunnitellaan myös. Kyläasiamiehiltä tuli hyviä ideoita, joilla maallemuuttoa lähdetään konkreettisesti edistämään. Tähän aikaan sopii hyvin virtuaaliset kyläkierrokset, jolloin vaikka Helsingistä pääsee katsomaan miltä maaseudun arki näyttää Kainuussa.

AK: On mahtavaa, kun Suomen kylillä on valtava resurssi kyläasiamiehissä, joilla on paljon osaamista. Kiva kuulla, että sinut on otettu hyvin vastaan.

JN: Kyllä, se on todella tärkeä resurssi myös hyödyntää ja luoda hyvä yhteys kyläasiamiehiin, jotka tuntevat paikallisesti oman alueensa.

AK: Verkostossa on voimaa. Miten päädyit tähän työtehtävään?

JN: Ystäväni vinkkasi minulle paikasta, koska hänestä työtehtävä vaikutti minun näköiseltäni paikalta. Ja kyllä hän tunsi minut hyvin ja totesin nopeasti, että nyt on kyseessä minun unelmaduuni. Minulle maaseudun elinvoimaisuus on jotenkin luonnostaan ollut tärkeä asia ja jossain vaiheessa heräsi ajatus, jos joku päivä voisi tehdä työtä maaseudun eteen.

Vedin vuosi, pari sitten Keski-Suomen Kylät ry:llä kylämatkailun kehittämishanketta ja sitä kautta tutustuin myös Suomen Kylien toimintaan. Sen hankkeen myötä sain jälleen kerran todeta, kuinka hienoja paikkoja meillä on Suomi pullollaan ja ajattelin, että olisi hienoa kertoa näistä paikoista ihmisille.

AK: Millainen on sun oma kosketuksesi maalla asumiseen ja maaseutuun?

JN: Minulla on juuret vahvasti Keski-Suomessa, olen vahvasti keskisuomalainen. Olen syntynyt Pihtiputaalla ja kasvanut siellä pienessä Harmaalanrannan kylässä, josta minulla on paljon hyviä muistoja. Olen syntynyt ja kasvanut Pihtiputaalla ja edelleen vanhemmat ja sisko perheineen asuu siellä Harmaalanrannan kylällä, joten edelleen siellä tulee käytyä. Sieltä lapsuudesta muistan erityisesti kyläseuran rantaillat ja äitien- ja isänpäivät, kun koko kylä kokoontui yhteen ja kaikki sukupolvet olivat mukana. Ne olivat hyvin merkityksellisiä ja itsekin on tullut useamman kerran laulettua, lausuttua runo tai esiinnyttyä näytelmässä. Ne on todella lämpöisiä muistoja! Sitä kautta olen kokenut yhteisöllisyyttä ja se on aina ollut minulle tärkeää. Toisaalta on mahdollisuus valita oma rauha, jos siltä tuntuu.

AK: Se on varmasti tärkeää tässä maallemuutossa itse tietää mistä puhuu, millaisia juttuja pitää ottaa huomioon, kun maalle muuttaa. Sinä asut Jyväskylän maaseudulla, niin mikä on sulle sellainen tärkeä juttu mistä et luopuisi?

JN: Asun tosiaan Jyväskylässä entisen Korpilahden kunnan pohjoisimmalla kylällä Sarvenperällä ja meillä on siellä, kuten monin paikoin meillä Suomessa on, kaunista metsää ja metsäpolkuja ja minulle luonnossa liikkuminen on yksi rakkaimpia ja tärkeimpiä asioita elämässä. Jos jonkun asian sieltä nostan, niin ehdottomasti parasta on sunnuntaiaamun pitkät lenkit! Aamuisin heti heräämisen jälkeen pakkaan juoksureppuun vettä ja energiaa ja pääsen suoraan omasta pihasta metsäpoluille. Se on jotenkin loistava tapa sukeltaa sinne metsään ja omaan mieleen. Liikun säällä kuin säällä, ja syksy on suosikkini ja esimerkiksi viime syksynä ruska oli uskomattoman kaunis ja kun kaksi-kolme tuntia siellä juoksee, niin siinä mieli kyllä rauhoittuu.

AK: Olet ottanut tällaisen trendilajin kuin polkujuoksu. Onko ne juuri ne polut, jotka vetää puoleensa?

JN: Kyllä ne mua vetää, on oikeastaan aina vetänyt, jo ennen kuin tästä tuli suuri trendi. Minulle ne metsäpolut on aina olleet rakkaita. Tänä vuonna on ollut niin paljon lunta, että poluille ei toki nyt ole päässyt. Tänä vuonna olen viimein saanut toteuttaa pitkäaikaisen haaveen ja minulla on metsäsukset, olen päässyt umpihankihiihdon pariin. Luonto on ollut tosi kaunis, kun on ollut niin paljon lunta. On upeaa, kun pääsee halkaisemaan koskemattoman lumen pintaa.

AK: Uskon, tulee itsellekin sellainen fiilis, että täytyisi itsekin lähteä laduille.

Maaseudun kuihtumisesta on puhuttu jo vuosikymmenet ja maaseudun tyhjyyteen on tartuttu mediassa paljon. Nyt koronapandemia on saanut muuttoliikkeen suuntautumaan jopa maaseudulle, miten näet itse maaseudun tulevaisuuden? Onko maaseudulla tulevaisuutta?

JN: Kyllä minä sanoisin suoraan, että on. Ihmiset kaipaa luontoon ja rauhallisempaa elämänrytmiä. Kaupungissa rytmi on useasti kiivaampi, eikä se vain sovi kaikille. Itsekin koen, että minulla on rauhallisempi luontainen rytmi. Minulle on merkityksellistä se, että kun pääsee ovesta pihalle ja siinä on heti rauhallinen ympäristö. Usea kaupunkilainenkin mainitsee kesämökin maalla lempipaikakseen tai jonkun luontomaiseman. Ihminen kaipaa ja tarvitsee luontoyhteyttä.

Ja nyt on loistavaa, kun etätyömahdollisuudet on kasvaneet. Kaikesta pitää aina etsiä hyviä puolia ja kyllä se viime vuoden digiloikka, joka tehtiin etätyön suhteen, oli valtava. Esimiehet huomasi, että hommat tulee hoidettua ja työnteko voi olla jopa tehokkaampaa ilman työpaikalla tulevia keskeytyksiä. Jatkossa ihminen voi valita asuinpaikan vapaammin työpaikasta riippumatta ja se tuo varmasti paljon muutoksia.

AK: Media mielellään asettaa kaupungin ja maaseudun vastakkain, meillä on esimerkiksi TV-visailu Stadi vastaan lande, mitä mieltä olet kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelusta?

JN: On vaikea nähdä mitään hyötyä siitä. Asiassa kuin asiassa vieroksun vastakkainasettelua ja omassa tehtävässä toivon, että pystyn ennemminkin purkamaan sitä. Monipaikkaisuudesta puhuminen ja citymaalaiset on paljon esillä ollut ilmiö, joka kertoo siitä, että voi saada molemmat. Jo lähtökohtaisesti ajatus siitä, että täytyy valita joko tai, on vähän outo. Citymaalaisuuden ajatus siitä, että asut esimerkiksi maalla ja sinulla on asunto kaupungissa, jota käytät, kun olet töissä siellä, tai toisin päin, kertoo siitä, että molemmat voi saada. Ennemminkin niin, että molempien hyödyt otetaan käyttöön, sillä varmasti molempia tarvitaan. Mielelläni en lähtisi laittamaan vastakkain.

AK: Kuulostaa hyvältä, ei se varmasti mitään hyvää tuo. Olet ollut pari viikkoa tässä työtehtävässä. Mitkä sinun mielestä on maallemuuton suurimmat esteet tai hidasteet?

JN: Luulen, että perinteisesti se on ollut sopivan työpaikan löytyminen maaseudulta itselle tai puolisolle, mutta tämä tulee varmasti etätyön myötä muuttumaan. Olemme aikamoisessa murroksessa tämän suhteen.

Sitten perheellisistä puhuttaessa, jos lapsia on monta ja ne harrastaa paljon, niin kyllä kuljetusralli harrastuksiin on iso tekijä ja se on ihan ymmärrettävää. Tähän linkittyy maaseudun saavutettavuus eli valitettavasti tilanne on se, että muutaman viimeisen kymmenen vuoden aikana julkinen liikenne on lakkautettu maaseudulta. Vaikka haluaisit asua siellä ilman autoa tai kahta autoa, niin se on haasteellista. Sen takia voi olla vaikeaa muuttaa maaseudulle, jos ei ole tai halua hankkia ajokorttia. Toki tiedän meidän kylältäkin yhden eläkkeellä olevan naisen, jolla on sähköpyörä ja sillä hän ajelee kesät talvet parikymmentä kilometriä kuntakeskukseen. Nämä on toki hieman tällaisia poikkeusyksilöitä, mutta osoitus siitä, että ilman autoakin voi pärjätä jos sen päätöksen tekee.

AK: Nämä on näitä uusia juttuja, mitä on vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana tullut. Se avaa uusia ovia, joita emme vielä tiedä.

JN: Juuri näin. Näitä ratkaisuja täytyy miettiä innovatiivisesti, ja luulen, uskon ja toivon, että uusia päänavauksia tullaan näkemään tässä maaseudun saavutettavuudessakin. Kutsukyytejä ja muita ratkaisuja on jo nähty, eikä vielä ole edes riittävän monipuolisesti ajateltu erilaisia ratkaisuja.

AK: Niin, juuri tällaista älykäs kylä -tematiikka.

Meillä alkaa olla podcast paketissa, kiitos Johanna näistä rupattelutuokioista ja mahtavaa, että olet Suomen Kylien riveissä. Otetaan muutaman kuukauden päästä seuraava podcast, vaikka kesällä katsotaan missä mennään. Kiitos.

JN: Kiitos, kuulostaa hyvältä.

 


1 kommentti

Ombudet för landsbygdsinflyttning Johanna Niilivuo gästade podcasten Kylässä – Svenskfinlands Byars Nyhetsblogg & #183;22.2.2021 12:33

[…] Avsnittet, Kylässä podin vieraana maallemuuttoasiamies, finns bl.a. att lyssnas (på finska) på webbplatsen soundcloud.com eller som videoversion på Facebook, samt även i textformat. […]

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *